Tässä onkin ollut vähän kiireitä noitten uhkaavasti lähestyvien lopputenttien kanssa, joten raporttia nyt poikkeuksellisesti kahdelta lenkiltä.

Ensin viime sunnuntaista. Näytti tältä:

2 min kävelyä
9 min juoksua
2 min kävelyä
8 min juoksua
1 min kävelyä
yht. 22 min

Ensimmäinen ysiminuuttinen meni varsin hyvin, itse asiassa vähän liiankin hyvin. Tuntui, että olisin jaksanut juosta enemmänkin, ja olisi varmaan pitänytkin. Kasiminuuttisesta juoksin ainoastaan puolet, sillä sain aivan hermeettisen krampin alavatsaani, eikä juoksemisesta tullut enää mitään. Urheasti yritin jatkaa, sillä ajattelin, että kramppi helpottaisi siinä juostessa. No, eipä helpottanut, ja jossain neljän minuutin kohdalla olin huomaamattani vaihtanut kävelyyn. Kramppi helpotti päästyäni kämpille ja istuttuani hetken, mutta jäi vähän huono fiilis koko lenkistä - vaikka ensimmäinen ysiminuuttinen menikin paremmin kuin koskaan.

Tänään olikin sitten vuorossa tuo 16 minuutin pätkä, toinen välitavoitteeni. Piti itse asiassa juosta tämä jo eilen, mutta onnistuin maanantaina saamaan aivan helvetilliset rakot molempiin kantapäihini, enkä voinut eilen kuvitellakaan juoksevani. Tänään kantapäät tuntuivat kuitenkin jo huomattavasti paremmilta, joten uskaltauduin lenkille (puoliksi väkipakolla, kahden laiskottelupäivän jälkeen).

Ensimmäistä kertaa aikoihin oli heti lenkin alussa sellainen olo, etten vaan kykene. Kuusitoista minuuttia tuntui aivan käsittämättömän pitkältä ajalta heti alusta lähtien, ottaen huomioon myös sen, etten ollut muutenkaan kovin innostunut tänään. Kaikesta huolimatta jaksoin kuin jaksoinkin, ja vauhtikin pysyi suhteellisen tasaisena. Kovillehan se tänäänkin otti, varsinkin viimeiset neljä minuuttia juoksin ihan voimieni äärirajoilla, mutta jaksoin kuitenkin. En voi kuitenkaan sanoa nauttineeni tänään juoksemisesta, lähinnä sen takia, että mietin koko ajan, etten jaksa.

Musat tänään ja sunnuntaina samoja kuin edelliskerralla. Laiskotti.